Jalostusperiaatteita

- Rotumääritelmä

- Australianpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelma JTO

- Jalostuslinkkejä Linkit-sivulla

KOIRA ON KOKONAISUUS

Australianpaimenkoira on sopusuhtainen ja vielä kohtalaisen terve käyttökoirarotu. Jalostustavoitteeni ovat hyvä terveys ja käyttöominaisuudet. En näe mitään syytä teettää pentuja koiralla, joka ei täytä hyvän aussien vaatimuksia. Kaikki poikkeamat voivat olla merkki degeneraatiosta, ja niihin on suhtauduttava vakavasti. Monet australianpaimenkoiria vaivaavat sairaudet on todettu perinnöllisiksi, ja vielä useammista ei vielä ole tarpeeksi tutkimustietoa. Vaikka käyttäisin jalostukseen vain parhaita yksilöitä ja toivon vielä parempaa jälkeläistulosta, lopputulokseen vaikuttavat tuhannet eri tekijät, joista en tiedä ja joihin en voi vaikuttaa. Siitä huolimatta haluan yrittää parhaani kaiken sen tiedon perusteella, mitä pystyn hankkimaan. Pyrin hedelmälliseen yhteistyöhön muiden kasvattajien, jalostustoimikunnan ja tutkimusta tekevien tahojen kanssa. Suunnittelen jokaisen yhdistelmän siten, että ottaisin mielelläni siitä itselleni pennun.

Valitettavasti muotovalionarvo yksin ei takaa koiran käyttöominaisuuksia eikä terveyttä. Pelkästään loistavat käyttötulokset eivät takaa hyvää terveyttä ja kaunista ulkomuotoa. Hyvät terveystulokset ja mahtava sukupuu eivät takaa rodunomaisuutta myöskään. Hyvä australianpaimenkoira on kokonaisuus, jossa terveys, käyttöominaisuudet ja ulkomuoto ovat tasapainossa keskenään.

TERVEYS

Ensinnäkin hyvä luusto, joka käytännössä tarkoittaa A tai B -lonkat, 0-kyynärät, täysi hampaisto, leikkaava purenta, ei häntämutkia eikä muita poikkeamia luustossa. C-lonkat tai 1-kyynärät eivät ole terveet. Australianpaimenkoirilla, kuten useilla muillakin roduilla todetaan nykyään jonkin verran selkämuutoksia, lähinnä spondyloosia, joka aiheutuu selkärangan rappeumasta. Kennelliitto on alkanut antaa virallisia spondyloosilausuntoja vuoden 2012 alusta. Virallisella lausunnolla on merkitystä vain silloin, jos koiralla on todettu selkärangan muutoksia alle 6-vuotiaana. Kuusivuotiaan koiran selkämuutosten katsotaan jo liittyvän vanhuuteen. Australianpaimenkoiralla, joka on pitkäikäinen ja kohtalaisen terve rotu, selkämuutokset kuusivuotiaana eivät voi olla "normaaleja".

Terveet, puhtaat silmät. Ei ylimääräisiä luomikarvoja (cilia aberranta) tai lasiaisen rappeumaa (morbi corporis vitrei) - vakavammista muutoksista puhumattakaan. Silmäsairauksista enemmän täältä.

Ei iho-, lihas-, sisäelin- tai hermostosairauksia (esim. epilepsiaa), jotka saattavat olla autoimmuunisairauksia, geenivirheistä johtuvia, vakavia ja perinnöllisiä. Jalostus tarkoittaa rodun parantamista, ei pentujen teettämistä. 

SUKUPUU JA SUKUSIITOSPROSENTTI

Jalostuskoira ei ole vain yksilö, vaan se kantaa geeniperimässään vanhempiensa ja esivanhempiensa ominaisuuksia. Tutkijoiden mukaan viisi sukupolvea taaksepäin ovat merkityksellisiä jalostuksen kannalta. Ei ole siis yhdentekevää, mitä ominaisuuksia koiran sukutaulun yksilöissä on. Tutkimustietoa koirien ominaisuuksien ja sairauksien periytyvyydestä on olemassa paljon, esim. epilepsian ja silmäsairauksien periytyvyydestä ja sairaiden koirien sekä niiden sukulaisten jalostuskäytöstä on olemassa asiantuntijoiden antamat selkeät suositukset, joita noudatan.

Sukusiitosprosentti tulee aina laskea vähintään 10 sukupolven mukaan. Alhainen sukusiitosprosentti ei takaa koirien terveyttä, mutta pienentää suku- ja sisäsiitoksen mukanaan tuomia rasitteita. Australianpaimenkoirien genetiikkaa tutkivan C.A. Sharpin mukaan hyvä nyrkkisääntö on pyrkiä pienentämään sukusiitosprosenttia. Australianpaimenkoirien keskimääräinen sukusiitosprosentti on n. 13%. Mielestäni max. 5% olisi ihanne. Tästä olen tietoisesti poikennut Elsa & Svante -yhdistelmän (Patchcoat R-pentue) kohdalla, koska sain niin hyvät tiedot molempien takana kertautuvista linjoista ja yksittäisten koirien terveydestä. Patchcoat V-pentueen eli Kiri & Bodie -yhdistelmän (Patchcoat V-pentue) sukusiitosprosentti on myös korkeampi. Tähän pentueeseen lähdin tietoisesti hakemaan enemmän paimenkoiraominaisuuksia.

LUONNE

Jalostukseen käytettävän aussien tulee olla vilkas, älykäs, reipas ja toimintavalmis koira, jolla on voimakas vartioimis- ja paimennusvietti. Saa olla hieman varautunut vieraita kohtaan, mutta ei vähääkään agressiivinen ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan.

Jalostukseen käytettävän koiran ei välttämättä tarvitse olla luonnetestattu millään virallisella testimenetelmällä, mutta suomalainen luonnetesti sopii erinomaisesti jalostukseen käytettävän aussien luonteen mittariksi. Ihanteellinen aussie asettuu seuraavanlaiseen haarukkaan:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen tai +2 hyvä

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua tai +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu: +3 suuri tai +2 kohtuullinen

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton tai +2 tasapainoinen

Temperamentti +3 vilkas tai +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus: +1 hieman pehmeä tai +2 kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys: +2 b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen, +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen, +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 

Laukaisupelottomuus: +++ laukausvarma  tai ++ laukauskokematon

Loppupistemäärä voi vaihdella siis +136 ja +242 pisteen välillä, mutta se ei sinänsä kerro koirasta mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Myöskään luonteessa ääripäät eivät ole toivottavia. 

Koiran luonteesta kertoo paljon myös sen koulutettavuus ja käyttöominaisuudet. Molempia mitataan erilaisilla koirakokeilla. Australianpaimenkoira sopii luontevasti mitä erilaisimpiin tehtäviin ja harrastuksiin, mutta sen luontaiset ominaisuudet pääsevät parhaiten esille paimennuksessa, palveluskoiralajeissa ja pelastuskoiratoiminnassa. Niissä koira joutuu käyttämään synnynnäisiä ominaisuuksiaan ilman ohjaajan apua aivan eri tavalla kuin esim. tokossa tai agilityssa - jotka toki ovat hyviä ja hauskoja harrastuksia nekin. Toivon, että jalostuskoiralla on jonkinlaisia käyttötuloksia - tai sitten haluan vakuuttua muulla tavoin sen käyttöominaisuuksista. 

Olen pentutestauttanut lähes kaikki pentueeni, mutta siitä ei ole ollut sanottavaa hyötyä. Tutkimusten mukaan pentutestien tulosten perusteella ei juurikaan pystytä määrittelemään aikuisen koiran luonneominaisuuksia. Tämä on osoittautunut suureksi ongelmaksi mm. opaskoirakoulun jalostustyössä. Mielestäni on tärkeintä, että kasvattaja tuntee jokaisen pennun yksilöllisesti niin hyvin, että pystyy luovutusiässä määrittelemään sen luonteenpiirteet.    

Jos pentueita on kymmeniä ja kaikki pentueet testataan eri ikäisinä useampaan kertaan, pentutestien tulosten perusteella voidaan arvioida pentueen vanhempien jalostusarvoa. 

 
ULKONÄKÖ

Mikäli aussie on terve, se on useimmiten myös rotumääritelmän mukainen. Mm. huono väritys, pystykorvat, selkeät rakennevirheet sekä liian suuri tai liian pieni koko ovat virheitä, joita en hyväksy jalostukseen käytettävällä koiralla. Aussien tulee olla sopusuhtainen ja kaikin puolin KOHTUULLINEN. Kaikki ääri-ilmiöt ovat vaarallisia ja voivat viedä kehitystä huonompaan suuntaan: liian runsas tai niukka turkki, liian vankka tai kevyt luusto, liian suuri tai pieni koko, liian vaalea tai epäpuhdas väri jne. Ulkonäöltään rodunomainen aussie voi saada näyttelyistä arvostelun hyvä, erittäin hyvä tai erinomainen. Jalostuksen kannalta muilla näyttelytuloksilla ei ole merkitystä. Valitettavasti valionarvot eivät takaa koiran käyttöominaisuuksia ja terveyttä.   

Tuemme koirien geenitutkimusta ja australianpaimenkoirien terveysohjelmia:

koirangeenit_logo.jpg 10stepspin.jpg logo.gif